s/s TARMO, 1907
Ex. nimet: SAMPO II, APU, TARMO
Höyryjäänmurtaja. Museona Suomen merimuseossa Kotkassa
Tekniset tiedot
67,12 x 14,3 x 7,51 m
3 850 ihp Kaksi trippelihöyrykonetta
Historia
1907 TARMO Luotsi- ja majakkalaitos, Helsinki.
1918 Merenkulkuhallitus, Helsinki (VJCR / myöh. OHBQ).
1950–1951 peruskorjaus, muutettiin hiililämmitteisestä öljylämmitteiseksi.
1963 nimeksi SAMPO II.
1963 nimeksi APU.
1969 nimeksi TARMO.
1992 museoksi Kotkaan.
Tarmo oli valmistuessaan Suomen valtion kolmas jäänmurtaja. Sitä ennen oli hankittu Murtaja (1889) ja Sampo (1898). Keulapotkurilla varustettu Tarmo oli pitkään Suomen voimakkain ja tehokkain jäänmurtaja, ja se pystyi etenemään noin 80 cm paksun kiintojään läpi. Aluksi jäänmurtajien päätehtävänä oli pitää väylä avoinna talvisatamiimme Hankoon ja Turkuun sekä pidentää Helsingin, Kotkan, Mäntyluodon, Rauman ja Vaasan satamien purjehduskausia. Ensimmäisen maailmansodan aikana Tarmo palveli Venäjän Itämerenlaivastossa avustaen sota-aluksia ja sotilaskuljetuksia. Talvisodassa Tarmo oli muiden jäänmurtajien tavoin aseistettuna puolustusvoimien käytössä.
Tammikuussa 1940 Tarmo vaurioitui Kotkassa pommituksessa, jossa kuoli 39 miestä ja 13 haavoittui. Kun uusi jäänmurtaja Tarmo valmistui vuonna 1963, vanha Tarmo sai nimekseen Apu. Sillä nimellä murtaja palveli aina vuoteen 1970, minkä jälkeen se päätettiin kunnostaa museolaivaksi. Alus makasi Helsingissä Hylkysaaren rannassa.
Vuosina 1990–1992 toteutetun entisöinnin jälkeen Merenkulkuhallitus luovutti aluksen Museovirastolle. Tarmo sai takaisin alkuperäisen nimensä, ja se sijoitettiin Kotkaan.
